"Huomenta Anna-Maija!" sanoi Silénin matami ja asetti koppansa kadulle, seiniviereen.
"Huomenta, huomenta", toisti Anna-Maija. "Minulla on kovaksi onneksi hirmuisen kiire nyt, vaikka olisi ollut hupaista kuunnella, miten teillä jaksetaan. En jouda nyt edes — — — mutta, ette te hyvä matami usko, kuinka herttaisen hyvä se kauppaneuvoksetar sittekin on pohjaltaan."
"No eihän se taida juuri kaikkein pahimpiakaan olla, mutta kukapas sitä nyt Anna-Maijalle ilkiäisikään — —"
"Niin, vaanpa muillekin. Tiedättekös, että nytkin minä olen menossa tohtoriin ja kauppaneuvoksetar käskikin oikein juoksujalassa menemäänkin."
"Herranen aika!" huudahti Silénin matami. "Onko hän sitte niin sairas? Ihanko se on vuoteen omana?"
"Onhan se jälilleenkin ja verta sylkee."
"No, kyllä teillä Anna-Maija parka, sitte on huolta ja hommaa — huolta ja hommaa. Ja lisää surua sitä vaan tulee, sillä tietänettehän, että Tikais-Mikon tyttö, sisarenne tyttö, on ajettu pois viskaalista tänä aamuna?"
"Annako?" kysyi Anna-Maija säikähtyneenä. "Ja minkä tähden?"
"Kukapa sen tietää, mutta Korhosen eukko sitä kävi tän'aamuna meillä toimittamassa, jotta illalla, kun rouva oli tullut ompeluseurasta, oli hän tavannut viskaalin kyökistä, Annan luota, vaikka oli ollut talo vieraita täynnä. Sitte oli rouva nostanut semmoisen metakan, että olivat herrat neuvomatta ulos osanneet ja nyt on Anna pantu pois", selitti Sirénin matami.
"Mutta mitäs viskaali oli sanonut?" uteli Anna-Maija.