"Kyllä minä sen sanon", vastasi sanomalehden toimittaja painolla, "kun te, neuvosmies Hulldén ja muut, ensin ilmoitatte, minkä vuoksi teidän rouvanne tänään, aamupäivällä, kävelivät surupuvussa ja te itse kirjoittelitte konkurssianomuksia? — — Vai tapahtuiko tuo kaikki rouva Erling'in sylikoiran kuoleman tahdon?"
Toimittaja tyhjensi lasinsa, kumarsi herroille ja lähti.
"Kuulitteko sitä hävytöntä!" huudahti neuvosmies Hulldén.
"Vai pitäisi meidän tehdä hänelle selko vaimojemme puvuistakin", säesti postimestari. Pormestari taas arveli sen olevan liikaa ja viinatehtailija Wallerskjöld päätti olevan parasta ruveta kuulustelemaan toista miestä sanomalehden toimittajaksi, "sillä Pilander on jo liiaksi leipääntynyt täällä ollessaan."
Pilander istui jo silloin kotonaan miettimässä oikein salamoivaa pääkirjoitusta "poroporvarillisuudesta", mutta häntä häiritsi kadulla teikkaavien poikien melu. Muut pojat siinä olivat repaleisia, mutta yksi oli siististi puettu. Se oli Mikko Tikkasen Kalle. Hänen oli nyt vuoro nappia heittää. Hän heittikin, mutta ei mennyt lähellekään kuoppaa. Jäi varmaankin puolentoista kyynärän päähän.
Teikkaaminen alkoi innostuttaa Pilanderiakin ja hän odotti uteliaasti, onnistuisiko Tikkasen poika näpähdyttämään nappia kuoppaan. Soma oli nähdäkin, millä hartaudella Kalle nappiansa näpähdytti. Nappi siirtyi noin korttelin verran ja nyt oli toisen kerran näpähdytettävä. Poika sihtasi kauan ja nyt — —. Ei, napsautti liian kovasti. Nappi nousi pystyyn ja vieri syrjään ainakin sylen verran. Kaikki toivo oli siis lopussa ja kyyneleet kohosivat Kallelle silmiin.
Pilanderia säälitti pojan vahinko, mutta häntä samalla harmitti se, kun poika itki tuon vertaisesta. Eihän hän itse itkenyt, vaikka uhattiin leivättömäksi jättää. Pilander avasi akkunan ja kysyi: "mitä sinä itket Tikkasen poika?"
"Kun se oli", nyyhkytti poika, "kun se oli viimeinen nappi — oikea tinanappi ja äitikin on kuollut, niin jotta mistä minä nyt toisen saan?"
Poikien peli loppui siihen, mutta Pilander istui kauan akkunansa vieressä ja ajatteli sanoja: "mistä minä toisen saan." Niin kauan hän niitä ajatteli, että kyyneleet nousivat hänellekin silmiin. Hän pyyhkäsi kuitenkin ne pois kädellään, sillä vaimonsa kuului toisesta huoneesta kutsuvan häntä iltaruoalle ja nuorin poika siellä tinkasi itsellensä enemmän maitoa, mutta äiti selitti, että ei hänellä ole rahaa lähettää ostamaan.
Vierasmies.