Asiaa mahtoi pitää tarkasti joka haaralta miettiä ja punnita; koska Musta-Heikki pyöritteli kotvasen piippuansa, vetäsi siitä sitten oikein jättiläissavun, joka mitä ilkeimmällä katkulla täytti koko huoneen ja sitten hän vasta mutisi: "enpähän paljo mitään." Heikki kysäsi, "etkö ota pikku ryyppyä," ja saatuaan jyrkän kieltävän vastauksen, näytti päättävän puhua selvemmin, käyköön sitten syvin tai matalin; mietti vieläkin vähän ja alkoi:
"On syksyiltoja, on pimeitä kuuttomia öitä; mitä varten niitä olisi, jos ei jotakin varten? On lukottomia aittoja, on yhtä ja toista rikkaille tarpeetonta kampsua, niinkuin rukkiukollakin on rahoja jossakin piilossa homehtumassa, toimen mies katsoo, missä ne ovat ja laskee ne piilosta päivän valoon. Sitä isäsi osaa, hehehe! Hätäkös on ottaessa niitä, kun on hyviä ihmisiä, jotka tavaroista maksavat hyvän hinnan, niinkuin esimerkiksi tuolla Hiisikoskella, minä näet sen, ja rahat säilyvät siellä hyvässä tallessa. Ei löydä lempo soi! nimismieskään, hehehe, ei löydä tavaroita, ei rahoja, hehehe! Tulee näet välistä mustalaisia, rohkeita Roms'ia, mustasilmäisiä Juvas'ia ja tavarat ovat toisilla markkinoilla, ota niistä sitten enää selvä, hui hai! ne kissa vei, hehehe! Toimitat taikauskoiselle emännälle silloin tällöin takaisin jotakin pientä, ei epäile kukaan, pysyt rehellisenä miehenä, etkä tarvitse työllä selkääsi katkaista, hehehe! Sukkela temppu, hehehe, eikös ole?"
"Se on hävytön valhe, että isäni on varas," kiljasi Jeriko vihasta tulipunaisena, "ja nyt ulos sinä iankaikkinen hehehe, sinä pyövelin ruoka, äläkä avaa toiste tämän, huoneen ovea, muutoin —"
"No, no ei olla niin kiivaita, ei olla niin kiivaita," keskeytti Musta-Heikki, "on nähty mies valmiina koskeen hyppäämään, on pelastettu miehen henki, voisi olla ilkeää, jos ihmiset saisivat sen tietää; voisi loppua tuttavuus Sormulassa, hehehe ja voitaisiin panna kammitsa isän jalkoihin, hehehe!"
Jeriko ei jaksanut enää hillitä itseänsä, vaan voimakkain käsin heitälti hän vieraansa ovesta ulos. Tulisina hiilinä hehkuivat Mustan-Heikin silmät, kun hän hangesta ylös päästyään pudisti nyrkkiänsä ovea kohti ja kähisi: "tätä muistat sinä vielä, muistat lempo soi!" Sitten lähti hän astumaan, tyyntyen tyyntymistään matkalla ja mutisi: "ei hän uskalla virkkaa siitä kellekään ja jos virkkaa, niin onhan minullakin — kieli, mutta toistaiseksi olemme kumpikin vaiti, hehehe!"
X.
Jerikon mielestä eivät lähteneet nuo kamalat sanat: "sitä isäsi osaa," vaikka hän kuinka olisi niitä koettanut poistaa. Hän mietti lähteä heti paikalla isänsä luo ottamaan asiasta selkoa, sillä voihan Mustan-Heikin puheessa olla todellakin perää, miksikäs hän niin paljon muutoin seurustelisi hänen isänsä ja Riston kanssa. "Mutta mitäs teen sitten, jos isäni huomaan varkaaksi," mietti onneton poika. "Mitäs muuta, kuin ilmoitan ruununmiehille, sillä enämpi tulee kuulla Jumalaa, kuin ihmisiä."
Meyer saapui viimein illan suussa kotiin Sormulasta ja hänelle kertoi
Jeriko Mustan-Heikin vieraissakäynnin ja esitykset.
"Annetaan nyt toistaiseksi asian olla sillänsä," sanoi vanhus "ja pidetään silmällä niinhyvin Mustaa-Heikkiä, kuin isääsikin, mutta nyt ei pidä koko jutusta olla tietävinäänkään. Se minusta kuitenkin on ihmettä, että hän uskalsi tehdä sinulle niin hävyttömän tarjouksen."
"Ei hän varmaankaan olisi sitä tohtinut tehdä, jos ei olisi minua nähnyt tuolla kosken rannalla," sanoi Jeriko, "mutta nyt hän sen vuoksi luottaa äänettömyyteeni."