"Loviisa, Loviisa", karjui Sormulainen, melkein tuhkaharmaana kasvoiltaan, "ettes häpeä syleillä tuommoista roistoa tässä isäsi ja sulhasesi silmien edessä!"
Himmi katsoa tuijotti punehtuen Kallea, joka myös oli tavattoman punainen.
"Meillä oli todellakin hieman puhetta sinne päin", soperteli Kalle silloin hämillään ja nolostuneena, "mutta tarkemmin asiaa mietittyäni, en minä vielä —"
Kallen selityksiä kuuntelematta ajoi Sormulan herra Jerikon ulos huoneestaan, ikäänkuin Jeriko olisi sen siellä olollansa saastuttanut ja kielsi "vaihdokkaan" vast'edes hänen tyttärellensä "livertelemästä". — "Kaikkia ne uskaltavatkin, hävyttömät", puhkui herra, vaikka Jeriko jo oli ulkona.
XI.
Nyt vasta tunsi Jeriko itsensä oikein yksinäiseksi ja hylätyksi, sillä Sormulaisen käytös osotti selvästi, mitä sekä Loviisalla, että hänellä oli edessä, kärsimystä ja tuskaa. Katkerammalta, kuin ensin, tuntui nyt Jerikosta rukkiukon kuolemakin, joka oli ollut syynä Loviisan tunteen purkaukseen. Hän tunsi oman onnettomuutensa, mutta paljoa kovemmalta tuntui mielestä se, kun Loviisakin joutui hänen tähtensä onnettomaksi.
Ikäänkuin houriossa saapui Jeriko viimein rukkiukon mökille, josta hänen ihmeeksensä vilkkui valkea. Siellä tapasi tulija lukkarin itseänsä odottamassa. Lukkari selitti sitten Jerikolle, että hän suuresti epäili, oliko Meyer elämästä erinnyt luonnollisella kuolemalla ja kyseli tiesikö Jeriko Meyerillä olleen rahoja matkassa.
Jeriko ei luullut hänellä niitä olleen, mutta lukkari sanoi: "en sitten käsitä, mitä varten he ovat hänet kuristaneet kuoliaaksi, sillä eihän hänellä olisi luullut olevan niin kovia vihamiehiäkään".
Jeriko sanoi luulevansa halvauksen äkkiä kohdanneen Meyeriä, mutta lukkari vain pudisteli päätänsä uskomattomasti ja erimielisinä rukkiukon kuoleman syystä, he vihdoin toisistaan erosivatkin.
Yksikseen jäätyänsä sai Jeriko vihdoinkin rauhassa ajatella asemaansa. Koko yön hän istui akkunan poskessa mietteissään, tuijotellen ulkona olevaan pimeyteen. Yö oli synkkä ja sumuinen, ettei edes tähtien tuike voinut sitä vähäistäkään valaista, mutta semmoinen yö sopikin hyvin yhteen Jerikon nykyisen mielialan kanssa.