Näin unta päivästä, min aurinko Aseissa kirkkaissa ti välkähdellyt, Toistensa hyvää kansat tuumi jo, Ei veritöitä kenkään mietiskellyt; Ei rauhan aartehia raastaneet Murhaajarosvoin kädet hurmehikkaat; Ei sodan kalvat ketään kaataneet, Maat kaikki oli oikein rauharikkaat.
Näin unta, että kansat Jumalaa Hengessä, totuudessa palvelivat, Ei kammoen vaan tahtoin rakastaa, Ja siks he tosiaankin rakastivat. Vapahat ihmislapset riemuissaan Lauluillaan kiitti hyvänsuovaa Isää. Jumalan pelko asui yli maan, Ja kaikki hyveet siitä kasvoi lisää.
Näin unta… Käyneekö niin milloinkaan? Tulevan toki uskon ajan senki, Kun muinaisajan hirmut poistetaan, Ja kaikki oikein elo-ilmaa henkii. Mut meidän, nykyään tääll' olevain, Tulevain polvein hyvää täytyy puoltaa, Parempi olo heille saattaa vain. Jos itse sotaan sorrumme, ei huolta.
Ei huolta, vaikk'ei meille loista koi, Min hengen silmä joskus haaveileepi, Ja vaikka emme rauhaa saada voi, Jot' etsimme. Se hiukan merkitseepi. Maan multaan pitää meidän kaikkien, Sen kylmä povi rauhan meille tuottaa. Maan minkä teemme hyväks jälkeisten, Se säilyy, se ei tehty ole suotta.
Kastajatar.
Taaja luomakunta kaipaa vettä; Sekä koko eläinkunta että Kasvikunta tuota tarvitsee. Vesi vain on este janollesi; Imettäjä elon tän on vesi Hiljaisna jo kun se huohuilee.
Ihmevoimaan kosket veden saavat, Tai kuu myrsky kyntää merten aavat, Tahi jää kun murtaa kallion. Merkitykseltään ei pienempätä Salaa tee — vaikk'ei nähdä tätä — Soluiss' eläinten ja kasviston.
Kerro, pisar' ihmeellinen aivan Kuinka joskus joudut pilvilaivaan, Joskus ruumiisemme kulkemaan, Joskus ruusuun loiston luomaan ehdit, Joskus taas jäävuoreks' ajelehdit; Toimit, vaihdut ain' — et kuole vaan!
Vaikk'ei arvoa sull' aina suoda, Käsi Luojan vain voi sinut luoda Ynnä hyvään aikaan lähettää. Vaan jos viivyt meiltä kauan poissa, Nääntyy, kuihtuu, kuivuu kaikki, joissa Henki on, ja uupuu, läähättää.
Ihminen hän, käyttäin väärin tiedot, Juopi juomat väkevät ja miedot, Haastaa terveyden juomahan. Sitte, kun jo turhaks apu näyttää, Pitentämään eloaan hän käyttää Veden, voitehia vanhimman.