Kuvaile, ett' olet Saharassa: Mikä arvo vesipisarassa — Kalliimpi kuin kaikki kulta maan. Janottaissa korpimatkalaista, Kuumana kun päivä paahtain paistaa, Vesi raitis kalliiks arvataan.
Luonto on kun kastajatar hellä, Joka taivaan pilvipeittehellä Elolliset kaikki virvoittaa. Vaikka mitä teemme, puuhailemme, Meistä halpaa pisaraista emme Tarpeihimme saata valmistaa.
Kuoleman virta.
Mä viinavirtaa katsoin hirmustuin: Elämän laivahylky siinä kuin Juur' uppoomallaan ui, vaan ihmiskunta Laivassa huoletonna veti unta.
Ja taivas sysimusta, valoton, Kuin kuolinliina peitti tienohon, Ja pauhas ukkonen, ja raivos tuuli. Tuon minä vain ja öiset aaveet kuuli.
Ei aurinkoa eikä iloa Rikosten, vilpin virran tienoilla, Ja häijy henki ulvoi ilossansa, Virralla nähden parhaan tavaransa.
Mä seisoin, kankeana kauhusta Yön hirmuin tähden, virran reunalla: Mä mielin saada tietää, mistä asti Tuo virta alkaa. Tutkin tarkimmasti.
Sen lähteitä näin kaikkiallakin. Ne kiiluvat kuin silmät petturin: Ne krouvit on; ne turmeluksen tuovat; Vaan lait ja tavat niille suojaa suovat.
Ne auki ovat päivin, öisinkin, Ne kiusaukset keksii tuhansin; Rikosten, himon syötit ovat vielä Paheisin vaipunehet naiset siellä.
Näin nuorukaisen kauniin, kukkivan, Äitinsä rukousten seuraaman; Ens' kertaa virran juoksua hän nouti Ja siltä retkellään nyt kotiin souti.