"Miks ette laula, soittele? Mit' olette te vailla? Miks itkette ja huokaatte? Iloitkaa meidän lailla!" Noin ilkkumielin lausuvat Ne, jotka meitä kiusaavat. Pitäen vankeinansa. Ah! voisimmeko riemuita, Kannelta soittaa, veisata Vihollistemme kanssa?
Ei ole synnin Babeli Ikinä ilon lähde, Vaan uusi Jerusalemi Taivaisten riemuin tähden. Me sinne tulla tahdomme, Sen kunniasta kerskaamme Ja siitä soittelemme. Mykäksi käyköön kielemme, Kunnottomaksi kätemme, Jos muusta riemuitsemme!
Ah! uuteen Jerusalemiin Kun käymme riemumielin Kurjasta orjuudesta, niin Laulamme uusin kielin. Kas! muurit, portit, temppeli On uudet — uudet ijäti, Kadutkin helmin loistaa; Sionin vangit vapaina Käy, kantain voiton palmuja Ja soittain kanteloista.
Ne, jotka meitä pilkkasi, Ijäisen vaivan saavat, Orjuuden kahleet ijäti Ja tunnon tuskat, haavat — Ah autuas, ken syntiä, Tuon Babylonin tytärtä, Ei seuraa, vaan sen jättää! Ah autuas, ken pieninä Sen sikiöitä ilkeitä Hävittää säälimättä!
Sotaan!
Aseihin miehet! Astukaamme Vihollistamme voittamaan! Se muuten murhaa miehet maamme, Ei säästä naista, lastakaan. Samoillut on se voitokkaana Jo kautta maamme kallihin Ja raivokkaana ruhtinaana Masentaa maan ja kansankin.
Ja varsinkin on miehenpuolet Se houkutellut puolelleen Ja sitte surmaavaiset nuolet Sysännyt heille sydämeen. Sen miekka murhaava nyt vilkkuu Ja monta miestä haavoittaa. Ja naiset itkee, — se vain ilkkuu Ja kiduttaa ja kuolettaa.
Ei ole ilkityötä, turmaa, Jot' ei se saisi aikahan: Se ruumiin runtoo, sielun surmaa, Vie koko kansat hautahan. Ken kuvata sen saattaa juonet! Se juoniniekka kavalin Se täyttää vaivais-, vankihuoneet Ja hulluinhuoneet, helvetin.
Se sotaan siis ken naistaan, lastaan Ja maata, kansaa rakastaa, Vihollistamme, viinaa, vastaan! Se meidät muuten kuolettaa. Me varman voiton kyllä saamme; On meillä parhain päällikkö. Sen lipun luona taistelkaamme, Niin meit' ei häädä häviö.
Päämiehemme, ah, Jesus, auta Ja tahto, tarmo meille suo! Viinalle kaiva unheen hauta, Jot' ilkkuin nyt se meille luo! Verelläs synnin tahra, saasta Ja viat meistä viruta Ja vihdoin tästä kotimaasta Ijäiseen kotiin kuljeta!