Sotahuuto.
(4/7 1890.)
I.
Kadotuksen kauhea henki Niin ilkeän sikiön loi, Se myrkyt sen herkuksi syötti, Sapet julman juomaksi soi.
Näin kasvoi kauhistavainen Lohikäärme, mi maailmaan Kadotuksen kuilusta tänne Tuli myrkkyä oksentamaan.
Se henkäsi vain, niin kaatui Tainnuksihin tuhannet. Se valoi myrkkyä suustaan, Monet murhaten ihmiset.
Se vaimon leskeksi saattoi, Isän lapsilta maahan löi, Rahat, ruoan ja vaatteet riisti, Maat, huoneet leskien söi.
Näin liehunut on se, ja vielä Se riehuvi, raivoaa. Sen myrkkyistä hengähdystä Sulo Suomikin tuntea saa.
Kita laaja sen ammottaapi Yhä uhreja niellen vaan, Vert' ainian vain janoaapi. Ei kylly se milloinkaan.
Sadat viljasalvotkin maasta Sen kitaan tyhjennetään; Nälkäänsä se kuitenkin kiljuu, Ei tyytyen siihenkään.