Voi! Hirviön sen satapäisen Ken tohtisi tappaa? Ken? Pään yhden jos lyö, niin kasvaa Sen paikkahan kymmenen.
Pyhä Yrjänä miekkoinensa Nyi taistohon tarvitaan Tuon hirmuisen hengen suusta Koko mailmaa tempaamaan.
II.
Petoa satasarvista Nyt kansa kumartaapi. Sen palvelukseen pakana Kristityn neuvon saapi. Se pääjumal' itke'in Ja antikristus kavalin Jumalan paikan ryöstää.
Se "elävä" on jumala, Paljonhan syö ja juo se, (Bab. Bel 4 värsy) Sanotaan juovan eloa, Vaan kuolon kurjan tuo se. Ken sitä oikein kumartaa, Sen sielu, ruumis surman saa, Se kuolee ijäisesti.
Sen palvelukseen laitetaan Tuhansin temppeleitä. Yöt, päivät niissä uhrataan. Ja vertä, kyyneleitä Sen kunniaksi virtanaan Myös vuodatetaan ainiaan Kylissä kaupungeissa.
Ja kukin perhe pienoisen Myös "templin" ostaa oman, Kuin tulta kirkkaan, kaunoisen, Suloisen, sievän, soman… Mi päilyy siellä? Myrkky vaan; Se saattaa kolkkoon kuolemaan Sielunkin ruumiin kanssa.
Näin kaiken kansan pettävät Tuon myrkyn valmistajat; Kansansa kuoloon jättävät Nuo "templin" rakentajat: Heill' itse jalo voitto vaan On tuosta, kuten aikoinaan Dianan temppelistä. [Ap. Tek. 19: 24, 25]
He melun suuren nostavat Kuin Efesossa ennen Dianan templin laittajat Miehissä vastaan mennen, Jos kuka näyttää yrittää, Ett' ompi heidän työnsä tää Vain kansan kurjuudeksi.
Pois temppelit nuo katalat! Pois peto satasarvi! Pois kaikki epäjumalat! Pois niiden pappiparvi! Pois rikos, raakuus, riettaus! Pois valhe, vääryys, viekkaus! Sotahan niitä vastaan!