»Urpo Kaalepinpoika Tossavainen ja vaimo Ulla», vastasi Urpo, kuten oli kuullut papin lukusilla huutavan kirkonkirjoista.. »Ehkäpä herrat ovat jolloinkin sattuneet kuulemaan huhua Urpo Tossavaisesta?»
Lautakunta hymähti, ja puheenjohtaja alkoi selata kirjaansa.
»Mutta ei täällä näy ollenkaan Urpo Tossavaisen nimeä», sanoi puheenjohtaja, aikansa turhaan etsittyään.
»Härkävieraita: tällä Urvolla ja Ullalla, näettekös, kun ei ole milloinkaan ennen ollut tapana käydä näissä pidoissa, niin jos lienevät herrat hyvinkin tuumineet, että joutaapa heidän nimensä jäädäkin kansien ulkopuolelle», laski leikkiä muuan Mäyrämäen kyläläinen.
Mutta puheenjohtajaa ei naurattanut. Hän kysyi vakavana:
»Saatteko kunnalta vaivaisapua?»
»Vaivaisapua!… Minäkö?»
»Niin — tai ehkä vaimonne?»
»Itse minä olen akkani elättänyt ja elätän vastakin», sanoi Urpo suuttuneena moisesta kunnianloukkauksesta.
»No sitten teidän kruununveronne varmaankin ovat jääneet maksamatta», jatkoi puheenjohtaja.