»En tukistakaan.»
Tultuaan lopulta vakuutetuksi vaarin vilpittömyydestä Kaisu karkasi molemmin käsin hänen kaulaansa, ensi kerran elämässään, ja pusersi minkä jaksoi. Kuin itsestään kiertyivät vaarinkin kädet lapsen hennon ruumiin ympärille. Viimein muisti Kaisu:
»Lemmät.»
»Lehmät, niin», kertasi vaari hajamielisenä.
»Heinät putoti tykyttä.»
»Otetaan heinät syliin taas.»
»Niin — päättäkää minut nyt.»
»Uuppis!» sanoi vaari nostaen tytön kainaloista korkealle ja laskien hänet hiljaa suorin käsin maahan.
Kaisun kokoillessa pudonneita heiniä helmaansa kysäisi vaari:
»Joko äitisi on tullut kotiin?»