LOHILAHDEN OPETTAJA
Romaani
Kirj.
JUHO HOIKKANEN
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1922.
I.
Norolan torpan tuvan peräseinällä rämisti kello tomuisesta kohdustansa kuin yhdellä henkäyksellä syytäen kolme kiireistä lyöntiä.
Takkakivellä torkkuva kissa kohoutui jaloilleen ja alkoi pestä pyöreää viiksiniekkanaamaansa. Sitten se laskeutui siitä alas ja käveli kuulumattomin askelin ovelle, naukaisten pitkään ja pyytävästi. Odotettuaan turhaan ulospääsyä mirri hypähti kevyesti karsinasänkyyn. Siinä aikansa hyvämielisenä hyrrättyään ja harmaata lammasnahkapeitettä kynsin kouristeltuaan kissa yht'äkkiä jäykistyi liikkumattomaksi, määrättyyn kohtaan tuijottavat silmät alkoivat palaa, ruumis painautua matalaksi ja takajalat yhä kiihtyvällä nopeudella vuoroin nousta ja laskea kuin ponnahdustukea tunnustellen.
Melkein samassa, kun kissa oli tehnyt hyökkäyksensä, kimmahtivat molemmat sängyssä nukkujat istualle kuin komennon mukaan, silmät harrissa ja unimielissään kuulemansa mölähdys vielä kaikuna korvissa.
"Herra taivaan! Mikä kauhea kiljaisu se oli?" sai emäntä Vilhelmiina vihdoin kysytyksi.