"Vielä."
"Onko teillä sisaruksia?"
"Kaksi on ollut, mutta" — Nehen silmät räpyttivät ohi menevän tuokion — "mutta ne eivät ole enää elossa".
Kuin kunnioituksesta vainajia kohtaan ja antaakseen Nehelle toipumisaikaa johtaja vaikeni hetkiseksi.
"Mikä toimi teillä on ollut ennen?" jatkoi johtaja.
"Talvisin olen ollut kotimökissä maantöissä ja suvisin kesärenkinä
Muksalassa, ansaitsemassa koulurahoja."
"No eikö teidän ainoana poikana olisi pitänyt jäädäkin kotiin auttamaan vanhempianne ja niin sanoakseni astumaan isänne askelia hänen kuoltuaan."
Ne sanat tulivat kuin isän suusta. Nehen otsalle nousi tuskan hiki, eikä hän osannut vastata mitään.
"Minkä tähden te oikeastaan seminaariin pyritte?" iski johtaja asian ytimeen.
"Aion tulla opettajaksi", vastasi Nehe yksinkertaisesti.