"Miksi et asuisi?"
"Heh!… Talossa, jossa sielut liikkuu… Oletko sitä mamsellia sattunut jo näkemään?"
"Höpsis kanssa! Hiittäkö, en minä paremmin sano, opettaja tässä tekisikään vapisemassa mokomilla kuuhkeloilla kuin sinä ja sinun laisesi ovat. Minä sitten en ole milloinkaan nähnyt mitään sellaisia, enkä kuullut mitään, enkä usko mitään. Enkä minä ole tähän ikääni pelännyt kuin yhden ainoan kerran, mutta silloin pelkäsinkin niin, että parku pääsi."
"Ähä!… Sinähän tuota oletkin ammatillinen ruumiinpesijä, mutta pitipäs kerran yöterinkin veren vavahtaa. Mitäs sinä silloin yhden kerran pelkäsit?"
"Olin siinä mustalaistytön kokoinen, kun ensi kerran huomasin haivenia kainalokuopissani."
"Höh!… Mitäs sinä niistä?"
"Vanhemmat tytöt peloittelivat, että ne leviävät yli ruumiini kuin koirankuonolaisilla. Vasta äiti vanha sai minut selityksillään rauhoittumaan."
"Kaiken näköistä. Mutta ei se taida opettajakaan olla arkalasta kotoisin, kun kuuluu heti tulennaltaan uskaltaneen käydä Hauta-Hetan mökissä."
"Mistähän lie kotoisin, ei tuo ole ainakaan pelkoansa valitellut."
"Mutta mikä sitä opettajaa oikein valvottaa, kun sen ikkunasta pilkottaa tuli kaiket yöt. Mitä se tekee — lukeeko se?"