* * * * *
Kesäloman alkaessa hän vihdoin lähti parannusta etsimään. Sivuuttaen tavalliset lääkärit hän matkusti yksin tein pääkaupunkiin asti erään kuuluisan lääkärin luo.
Jo ensi silmäys Nehen kalpeihin kasvoihin näytti kokeneelle lääkärille selvittävän sairauden laadun. Mutta laskettuaan kuulotorvensa potilaan paljaalle rinnalle ja hetkisen kuunneltuaan hän näytti hämmästyvän. Siirteli sitten torveansa lyhyin välimatkoin sekä rinta- että selkäpuolella ja kopautti lopuksi sormellansa pari kertaa rintalastaan.
"Hm… ei…", hymähteli hän kuin itsekseen.
Sitten hän toimitti mikroskooppisen tutkimuksen, nähdäkseen olisiko potilaalla matoja suolistossa, mutta tulos oli kielteinen silläkin taholla. Käännettyään lopuksi tutkittavansa silmäluomet nurin ja tarkastettuaan niiden sisäpintaa hän sanoi kuin suuttuneena:
"Näyttäkää kielenne."
Nehe näytti kielensä.
"Merkillistä, merkillistä", lausui tohtori ja hiukan etääntyen katsoi sairaaseen näköjään neuvottomana. Kysyi vihdoin:
"Mutta mikä teitä oikein vaivaa?"
"Ei erikoisesti mikään, ei vain maistu ruoka ei uni", vastasi Nehe.