»Eipä sitten muuta, kuin onneksi olkoon ja lapsia tulkoon.»
»Jumala siunatkoon, Jumala siunatkoon — teitä molempia», toivotti emäntäkin surumielisesti, ristiriitaisin tuntein.
Isäntä, mitä lienee miettinyt, ei puhunut mitään.
»Vai niin, vai sillä lailla on Mooseksen asiat. No, sittenpä juodaankin kihlajaiskahvit», sanoi Marjaana, meni keittiöön ja tuli pian takaisin tarjotin kädessä.
»Mitä tavaraa Mooseksella — sanotaan nyt sitten Moosekseksi — on heinähäkissä?» kysyi isäntä kahvia juodessa.
»Koriteoksia», vastasi Mooses.
»Myytävänä kai?»
»Niin. Ehkä isäntä ostaa jonkin?»
»Ties, vaikka ostaisinkin. Käydäänpä niitä katsomassa.»
Heidän kuormalle tultuaan Mooses kopeloi ensimmäiseksi viulukotelon käsiinsä.