»Hyvää iltaa. Teidän kätenne vapisee — niinkuin emännänkin», sanoi
Mooses.
»Niin. Äiti on vanha ja minä olen sairas», selitti Laina niukasti, ikäänkuin siten huomauttaakseen, että hän ei haluaisi ryhtyä pitempiin keskusteluihin.
»Onko neiti jo kauankin sairastanut?»
»Hm!… Yli kaksikymmentä vuotta.»
»Niin kauan! Anteeksi — mikä neitiä vaivaa?»
Laina mietti hetkisen.
»Sydämessähän se taitaa suurin kipu olla.»
»Eivätkö lääkärit voi sitä parantaa?»
»Ei muut kuin se yksi, joka meidät kaikki tekee terveiksi.»
Niin toivottoman vastauksen kuullessaan joku muu olisi voinut valittaa ja surkutella, mutta omien kokemustensa opettamana Mooses piti parhaana vaieta.