Eivät auta kyynelet eikä itkut: morsiusneitojen on ryhdyttävä pukemaan ystävätärtään kuolon morsiameksi.
»Mutta emmekö voisi jättää sitä tehtävää huomisaamuun», ehdottaa joku.
»Sillä mistä tähän nyt yöllä saadaan kuolinvaatteet ja ruumislaudat.»
»Kuka puhuu kuolinvaatteista ja ruumislaudoista — häissä. Morsian on puettava morsiameksi ja nostettava nukkumaan häävuoteelleen», sanoi toinen.
Oli kuin kuulijain polvet olisivat niin onnistuneen ajatuksen edessä liikutuksesta notkistuneet.
»Niin on tehtävä. Niin on tehtävä.»
Kun Hilja sitten täydessä hääpuvussaan, morsiusseppele kalpealla otsalla, kädet ristissä rinnan yllä ja kultainen vihkisormus sormessa lepäsi yksin häävuoteellaan, oli se morsiusneidoista niin kaunis näky, että moni heistä olisi sillä hetkellä suonut itse olevansa hänen sijassaan.
Akkunan eteen kiinnitettiin valkoinen vaate ja ovet lukittiin. Mutta Mooseksen mustat silmälasit pöydällä tuijottivat hiljaiselle häävuoteelle kuin kummastuneina.
X
Sinä yönä oli Aletuisen mökissä yksi ainoa, joka nukkui rauhallisesti — Hilja. Puusepän pyynnöstä oli Topikin jäänyt tölliin yöksi, ollakseen vanhan miehen apuna, jos jotakin odottamatonta sattuisi. Sellainen varovaisuus osoittautuikin tarpeelliseksi. Kun Moosekselta ei voitu Hiljan kuolemaa kauemmin salata, pyrki hänen tuskansa ajoittain riistäytymään yli rajojen. Hän teki itsensä syypääksi Hiljan kuolemaan ja sai väliin niin ankaria raivokohtauksia, että ne lähenivät hulluuden rajoja. Sellaisina hetkinä oli molemmilla miehillä täysi työ pidellessä häntä seinien sisällä, ettei hän saisi toteutetuksi uhkaustansa mennä järveen, hän myös. Kun naiset onnetonta rauhoittaakseen kokivat lohduttaen huomauttaa, ettei asia niin toivoton ole, kuin miltä se Mooseksesta nyt näyttää, sillä saahan hän kuoltuaan tavata Hiljan tulevassa elämässä ja olla hänen kanssaan yhdessä iankaikkisesti, vastasi sokea, ettei hän jaksa odottaa niin kauan, vaan tahtoo tavata Hiljan nyt heti. Myöhemmin hän kuitenkin rauhoittui kuin sähkönsä purkanut pilvi ja nukkui kyyneliinsä kuin pieni lapsi.
Aamun tultua vei Aletuinen kuivina kahisevat hääkoivut pois ja pystytti uuden tuvan ulko-oven pieliin kaksi kuusta, joiden tyvipuolet hän oli kolonut valkoisiksi. Kantoi sitten olallaan omaan tupaansa muutamia pitkiä lautoja ja alkoi niitä höylätä sihautella.