»Ei käy laatuun näin kesäkuumalla pitää ruumista kauan kotona… ja on tuo lajikseenkin tavallista kolkompi säilytettäväksi elävien ilmoilla.»
»Miten niin kolkompi?»
»Itsensä surmaaja.»
Hiljan surma-asiasta Mooseksella oli jo oma vakaumuksensa, vaikka hän ei tahtonut siitä vielä mitään mainita. Sen sijaan hän hämmästytti vanhuksia kysymällä:
»Voivatko kuolleet puhua?»
Aletuinen mietti hetkisen, ennenkuin antoi vastauksensa:
»Minä olen jo monesta vainajasta viimeisen mitan ottanut ja monelle viimeisen majan valmistanut, mutta ainoastaan yksi niistä on tullut minulle työtäni valittamaan, sekin vain unessa, ja siihen sillä lie ollutkin pätevät syynsä.»
»Mitä se valitti?»
»Miten lienen sillä kertaa sattunut mitassa hairahtumaan, niin siitä tuntui Juosulan Koaprovainaa puhetta pitävän, että hänen täytyy iankaikkisesti maata polvet koukussa, kun kirstunsa on liian lyhyt. Sen enempiä kokemuksia ei minulla itselläni niissä asioissa ole. Mutta paljonhan niistä tarinoita kerrotaan.»
»Tarinoita? Sinulle on kaikki tarinoita. Ei niitä jokainen näe eikä kuule. Leppälän vaarivainajan sanotaan kuoltuaan laskeneen rahojaan, että helinä ja kilinä kuului talossa harva se yö», puuttui Saara keskusteluun.