»Onpa hauska tavata kerrankin ihminen, joka ymmärtää, että minä nyt vasta soitan todellisia häitäni ja että minun oikea avioliittoni nyt vasta onkin alkamassa.»
»Ymmärtää? Totisesti, nyt minä en ymmärrä Mooseksen puheesta hölynpölyä.»
»Nähkääs: Hiljan henki on minun kanssani, tunnen sen omassa hengessäni.»
Jahnukaisen akka läiskäytti kämmeniään yhteen ja höräytti raikuvan naurun.
»Minun päiviäni!… Maatkoon rauhassa, mutta sen minä sanon, että
Mooseksena minä viis mokomasta veisaisin.»
»Miten: mokomasta?»
»Heh! Onkos tämä nyt laitaa: karata miehensä luota hääyönään ja juosta järveen.»
»Lippo ei taida käsittää, että Hilja hukuttautui ainoastaan sen vuoksi, että kuolemansa kautta pääsisi likemmäksi minua, sokeaa.»
»Höh! Vai likemmäksi? Mutta Topin nimi sen huulilla kuuluu viimeisenä sanana olleen.»
»Topinko?»