Sen kysymyksen ympärillä sokean ajatukset alkoivat kiertää yhä ahtaammassa kehässä, kunnes pysähtyivät keskipisteeseen — ja siinäpä se olikin kadotuksen kuilu. Kas, siellä hän olisi, ellei hyöky heittänyt kalliolle. Siitä ajatuksesta hän tuli kuin sairaaksi uudestaan. Imatra oli hänet hylännyt, mutta tulinen järvi veti sielua syvemmälle ja syvemmälle, eikä siitä tuntunut olevan mitään pelastuksen mahdollisuutta. Kun sokea oli jo useita viikkoja kärsinyt hengessään helvetin tuskia, muisti hän vihdoin kirjansa. Koulusta tulonsa jälkeen Mooses ei ollut niitä lukenut juuri muulloin, kuin silloin tällöin uteliaille näytteeksi. Mutta nyt hän otti ne esiin ja lukea ahmi läpi vuorokausien. Oli jotakin kummitusmaista ja kammottavaa, kun sokea pimeinä syysöinä kamarissaan akkunan edessä pöytänsä ääressä istuen kuljetti kuin urkujen aavesoittaja kiihkeästi sormiaan edestakaisin, rivi riviltä, kirjan lehdillä, jotka nekin olivat mustat kuin yö. Sen lukukammion akkunoista ei tuikkanut tuli.
Eräänä yönä Mooses otti viulunsa seinältä ja vetäisi käyrällä korkeinta kieltä. Se kirkaisi hänen korviinsa kuin pahahenki.
»Voisithan myydä viulun, jollet itse voi sillä soittaa», kuiskasi pahahenki hänen sielussaan.
»Mitä omatuntosi ei salli sinun itsesi tehdä, älä viekoittele sitä muittenkaan tekemään», sanoi enkeli.
»Voisithan soittaa sillä vain virsiä ja hengellisiä lauluja.»
»Ne kielet, jotka ovat laulaneet syntisen maailman iloja, ovat epäpyhiä ylistämään Jumalaa.»
»Mutta niinhän on omankin kielesi laita.»
Järjen kannalta Mooses myönsi saatanan olevan oikeassa, mutta hänen sydämensä oli enkelin puolella. Sokea meni rantaan viuluineen ja täytti sen kannen reijistä valuttamallaan hienolla hiekalla, jota sinne oli tuotu maitopyttyjen pesemistä varten. Sitten hän ojensi kätensä heittääkseen soittokoneen järveen, mutta yht'äkkiä painoikin sen rintaansa vasten ja pusersi hellästi kuin äiti sylilastaan.
»Kavahda! Eikö viulu sinun elämäsi koettelemuksissa ole useinkin ollut ainoa pettämätön toverisi? Näinkö sinä palkitset parhaan ystäväsi?» kuiskutti viettelijä hänen sydämessään.
»Jos kätesi pahentaa sinut, niin hakkaa se poikki ja heitä pois tyköäs», jyräytti enkeli ankarana.