"Olisivat saaneet siirtyä nämä kemut vähän tuonnemmaksi, niin olisi tanssittu häät ja ristiäiset yksin häpein."
"Ei se sinun häpeäsi ole", antaa Anni sanan sanasta.
"Eipä ei. Vaan mitäs sanoo pappi?"
"Mitäs se pappia liikuttaa, enempää kuin sinuakaan."
"Eikö ole raskasta tanssia — noin…?"
"Siitäkö näyttää?"
"Ovat nuo siunatut morsiamet ennen osanneet hävetä sen verran, etteivät ole kehdanneet morsiusruunua päähänsä painaa — eikä se taida olla luvallistakaan."
"Jos olisi luvallista, en olisi sitä päähäni pannutkaan."
Kuin uhmaten kohottaa morsian ruunupäänsä entistä ylemmäksi. Kun pojat eivät uskalla pyytää häntä enää tanssiin, pyytää hän heitä; kun nämä eivät mielisuosiolla lähde, hän raastaa puoliväkisin, ja kun sekään ei lopulta auta, tanssii hän yksin. Kädet levällään, kasvot hehkuvina, kyyneleet silmissä hän pyörii kuin hullu. Kaikki muut keskeyttävät tanssinsa ja vetäytyvät kammoten loitommalle, jättäen ympyrän muotoisen alueen morsiamen haltuun.
"Onpa ilmainen ihme, että pää kestää", kuuluu kummastelevia huudahduksia katselijain joukosta.