"On vain."
Lapsi kehdossa kuului nyrähtävän.
"Tuo se kuitenkin jää, ja se on paha juttu", sanoi taas miehen ääni.
"Jää?… Katsopas sen sormenpäitä ja silmäin ympäryksiä."
Kuului miehen kummastusta osoittava äännähdys; sitten oli hetken hiljaista.
"Niinhän nuo sen sormet ovat rihaiset ja paksupäiset kuin nuppineulat.
Miksikä ne ovat tuommoiset?"
"Ne kuuluvat keuhkotautisen sormet tulevan tuommoisiksi. Ja siitähän sen kuuluu tietävän, kenessä on keuhkotauti, kenessä ei. Samanlaiset nuijapäät ne ovat Heikinkin sormet.
"Onkos tuossa rääppänässä sitten keuhkotauti kanssa?" jatkoi mies kuin hyvillään.
"Rääppänässä?… Mikähän lie tauti. Ja eihän sinun ole pakko sille rääppänälle isäksi tulla, on niitä tulijoita, sinun laisiasi — parempiakin."
Annin äänessä kalskahti loukattua ylpeyttä kuin kaikuna menneiltä ajoilta.