"Näkyy tuo Heikki olevan jo henkihieverinä, niin aprikoin asiaa siltäkin kantilta, että — se kun on eteenpäin elävän mieli — olisi tässä ehkä tarpeen miehinen mies… Jos tuo muuten passannee."
"Sitä on terveyden lahjaa vielä Israelilla?"
"Onhan terveyttä, Jumalan kiitos, on. Se kyllä kihti tuota vasenta lonkkaani rämsyilmoilla repii ja retostaa, vaan olisi tuossa omituinen hieroksija, niin saattaisi kuontua vielä siitä terveeksikin. On tuo Kaisa hierojaksi vähän liian kovakourainen… ja se siinä hieroessaan tuppaa muutenkin liiemmäksi nipistelemään ja kutittelemaan."
"Vaikka on ihminen uskovaisten kirjoissa."
"Vaikka on kirjoissa."
"On tainnut Kaisa rakastua, taitaa mieliä Israelia omakseen."
"Rakastuakin on tainnut… ja mitäpä hän mielinee. Vaan en huoli hänestä minä."
"Menen vielä äskeiseen. Joko se siihen muuttaisi päätä pahkaa hengen heitolle, vai sitten vasta, kun tuo on tuosta korjattu?"
"Kamansa ja kamppeensa nuo kerinnee tuoda myöhemminkin, vaan sitä olen ajatellut, että seurakunnan tietoon olisi saatettava välemmiinsä tämä yhteinen aikomuksemme. Saattaa Heikki tuosta piankin kuolahtaa, ja se kun on kirkkomaan multaan vietävä, niin olisi siinä yksi tie, kaksi asiaa, ja pitäisi siinä häät ja hautajaiset yksin tulin."
"Eiköhän se yhtäkaikki olisi liian hätäistä ja sopimatonta. Mitä siitä sanoisivat ihmisetkään?"