"Minulle kerrottiin myös, että olette nauttinut väkeviä — väliin liiemmäksi.
"Paljon siellä kamarissa on pastorille kerrottukin… Vaan entä sitten? Omaani minä olen nauttinut. Vai eikö suotaisi köyhälle työmiehelle sitäkään pientä iloa? Ja ryyppääväthän herratkin, oppineet — nehän ne vasta ryyppäävätkin, saati tyhmä talonpoika… Täällä metsissä on vähän iloja."
Nuori pastori muisteli juuri päättyneitä ylioppilasaikojaan pääkaupungissa.
"Niin, eihän täällä korvessa taida suuria iloja olla.
"Ei."
"Kuulin, että Heikki on syytellyt kiertäin kaartain Luojaansakin, kun terveys otettiin eikä ole kaikki mennyt mieltä myöten."
"Terveys?… En minä ole siitä ketään syytellyt — mikä on mennyt, se on mennyt… Vaan jos niin, että Luoja — niin miksikä sitten toiselle annetaan, toiselta otetaan. Ja eikö ollut ketään joutilaampaa ja laiskempaa ja rikkaampaa makaamaan?
"Herran tiet ovat tutkimattomat… Heikki ei kai sitten ole tehnyt elämässään mitään sellaista, josta tuntisi katumusta?
"Ei… tai kyllähän… Mutta se ei kuulu pastorille.
"Mitä se olisi?"