XIV
Eräänä aamuna Heikin hautajaisten jälkeen olivat Töyrylän molemmat lesket kahden tuvassa. Anni peräpenkillä istuen souti lastaan, ja mummo kutoi sukkaa sivupenkillä. Koko aamuna he eivät olleet vaihtaneet monta sanaa keskenään; olivat vain istuneet ajatuksissaan ja vilkuneet ulos, kumpikin akkunastaan.
Kuolemantapauksen aiheuttama hiukan alakuloinen mieliala oli jokseenkin pian mennyt ohi, ja Annissa oli taas herännyt entistä keikailemisen halua. Mikäli vähät varat sallivat oli vaatteisiin alkanut jälleen ilmaantua halpa-arvoisia rimsuja ja nauhoja ryssien laukuista. Avioliiton aikuinen ruokoton tukka alkoi silitä ja kiiltää, ja tumman palmikon jatkona heilahteli leveä punainen nauha. Hän seisoi usein pitkät ajat kamarin seinällä riippuvan pienen kuvastimen edessä kampa kädessä, eikä unhottanut koskaan ohi mennessään vilkaista siihen. Annin peilaileminen ei enää johtunut niin paljoa itsensä ihailemisesta kuin varmistumisen halusta, oliko hän vielä nuori ja kaunis.
Otettuaan kerran kuvastimen himmeävaloiselta seinältä ja tarkattuaan kasvojaan akkunan edessä kirkkaassa valossa hän säikähti niin, että kuvastin oli pudota kädestä. Silmien ympärillä oli syviä ryppyjä, ja ohimoilla kiilteli valkoisia hiuksia mustien joukossa.
"Sunatkoon!… Tuohan on jo vanha akka", hän huudahti kuvalleen.
Mutta hän ei tahtonut vielä olla vanha. Rypyille ei voinut mitään, mutta harmaita hiuksia ei saanut huomata kukaan — varsinkaan Tuomo. Niiden etsiminen ja nyppiminen olikin tästäpuolin hänen peilailemisensa varsinainen syy. Mutta vaikka ne oli saavinaan tyyten kitketyksi, löytyi uusia aina seuraavalla kerralla.
Näistä aikaisen vanhuuden merkeistä huolimatta käyttäysi Anni raisun iloisesti, lauloi, hypähteli, pyörähteli kuin kahleistaan vapautunut vanki. Hän ikäänkuin tahtoi täten korvata avioliitossa kuluneet kuolleet vuodet. Toisinaan hän taas ilman huomattavaa aihetta tillahti itkemään.
Vaikka mummo sai tehdä yksin melkein kaikki raskaammat kotiaskareet, lypsää lehmät, lämmittää saunat, antoi Anni kuitenkin hänen peittelemättä tietää, että mummo oli nyt liikaa, että hän tekisi hyvin, jos alkaisi katsella itselleen olinsijaa muualta. Mummo ei huolinut häntä suurin vastustella. Joku selvyyshän tähän sekamelskaan täytyi tulla. Mutta hän odotti kärsivällisesti aikaansa.
Aikaisemmin oli Kantolan isäntä lähettänyt sanan, että hän tulee Töyrylään asioille silloin ja silloin, ja kun asia on tärkeätä, on leskien välttämättä oltava saapuvilla. Isännän tulosta oli mummo toimittanut tiedon Israelille ja Anni Tuomolle. Määräpäivä oli tänään, ja odotettuja vieraita lesket nyt akkunoistaan tähystelivät.
Naisten juuri aamiaiselta päästyä kuului eteisestä kolinaa, ja sisään työntyi kumarassa Halla-ahon Israel, pattisauva kädessä ja säkki selässä.