TUONEN AHVENIA ONKIMASSA
Kirj.
Juho Hoikkanen
Hameenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1919.
I
Kuuselan talon Antti-vaari ja hänen seitsenvuotias pojanpoikansa Unto, istuivat kantapäittensä nojaan kyykistyneinä saunan lauteitten alla ja etsivät onkimatosia karsinamullasta, tai oikeammin Unto etsi nuorilla silmillänsä ja vaari piti kädessänsä matos-astiaa, vanhaa tuohista nuuskarasiaa.
»Eikö noita riittänekin jo — yhden onkijan tarpeeksi», sanoi vaari vihdoin, sulkien rasian kannen ja nousten seisaalle.
Unto katsoi hämmästyneenä renkaiksi pyöristyneillä silmillään vaarin kasvoihin, ikäänkuin tutkiakseen, tarkoittiko tämä totta vai leikkiä.
»Yhden onkijan…? Enkös minä saa sitten mukaan tullakaan?» hän kysyi pettyneenä.
»Jäisit nyt kotiin sinä», vastasi vaari lyhyesti.