»Enpä ole näin raskasta taakkaa kantanut sitten kun mummo-vainajaasi hautaan saatoin», sanoi vaari.
III
»No kaikkea!» huudahti äiti ja läpsäytti kätensä yhteen, kun Unto kotiin tultua roikotti kontista ottamaansa ahventa kiduskansista hänen edessänsä.
Unnon toiveitten mukaan sattui niin sopivasti, että talon koko työväki oli vielä tupaisalla päivällisen jälkeistä ruokalepoa viettämässä ja verekseltään suurta saalista näkemässä.
»Eikös se ole pulska poika!» kehahti hän.
»No, on, on… Pulskapa on… Ja niin musta kuin tonttu», ylistettiin yhdestä suusta.
»Silmätkin suuret kuin härällä.»
»Mistä te tuon köllin olette saaneet — Selkäluodosta kai?» kysyi isä, luullen kalastajien olleen ongella kotijärvellä.
»Mäkikaipiosta», vastasi Unto erityisen painokkaasti.
Kuului yhteinen ihmettelyn hymähdys, penkeillä loikovat miehet kohoilivat istualle ja kaikkien katseet suuntautuivat kysyvinä Untoon.