»Mistä lampaasta ukko horisee?» nauroivat metsästäjät.
Mutta kun mukana oleva paikkakuntalainen opas oli selvittänyt heille hiljaa jotakin, muuttuivat miehet vakaviksi, niinkuin olisivat hävenneet äskeistä iloisuuttansa, ja alkoivat puhua ruotsia keskenään. Vaari ja opas eivät siitä mitään ymmärtäneet, mutta tuimista katseista ja kiivaista käden eleistä he käsittivät, että siinä varmaankin nuhdeltiin ampujaa, jolla näköjään ei ollut sanaakaan puolustukseksensa.
»Vai niin, vai niin», muutti ampuja taas puheen suomeksi, otti metsästyspullon laukustansa ja metallisen pikarin liivinsä taskusta tarjotakseen ryyppyä vaarille.
»Meillä metsästäjillä on tapana pitää hautajaiset ampumiemme otusten kunniaksi. Kaakko tosin ei ole kuollut, mutta kun minä en voi saada tekoani tekemättömäksi, on epävarmaa, jääkö se henkiin. Näin ollen sallinette minun sovittaa murhayritystäni edes siten, että otatte tästä pienen naukun ystävänne ennakkohautajaisiksi», lasketteli ampuja pikari kädessä puoleksi leikillä, salatakseen siten nolouttansa ja ehkä vähän muutakin..
»Ne hautajaiset tulee nähtävästi pidettäväksi myöhemmin. Omantuntonne voinette viinalla lahjoa, minua ette», sanoi vaari torjuen jyrkästi tarjouksen.
Metsästäjien ja varsinkin erään heistä, joka kuului olevan sanomalehtimies, koetettua turhaan houkutella mitä synkimmässä sydänmaassa näin sattumalta tapaamaansa omituista, mielenkiintoista äijää jatkamaan vielä keskustelua kanssansa, he poistuivat kunnioittavasti hattuansa, hyvästiksi nostaen.
Heidän peräkkäin ääneti kulkiessaan pudisteli jälinnä kävelevä kaakon ampuja kärsivän näköisenä päätänsä, niinkuin olisi itseänsä soimannut. Vilkaistuaan vielä kerran, ennenkun lampi katosi näkyvistä, molempiin uhreihinsa hän sanoi:
»Saakeli soikoon!… Mennyttä on nyt koko metsästysilo. Minä en voi tänään enää pyssyä laukaista, tuskinpa koskaan, muistamatta samalla kaakkoa ja äijää.»
Kun kellään ei tuntunut olevan tätä mielenpurkausta vastaan mitään muistuttamista, jatkoi hän hetken päästä:
»Ja luulenpa niiden peevelien kummittelevan vielä öisin unissanikin.»