»Herra Jumala!»
»Pauke ja parku, niinkuin ennen Ephyytin maalta, kun se surman enkeli… Rannankylistä ja kaikista köyhistä, missä ei ole merkkiä.»
»Merkkiä?… mitä merkkiä?… missä?… pihtipielessäkö?… vertako?»
»Verta, verta… ellei ole merkkiä — kaulassa.»
»Kaulassa?… Varjelkoon!»
Koira-asiasta Heikki ei antanut tarkempaa selvitystä nyt eikä myöhemminkään. Mutta hänen kummallisesta käytöksestään saattoi vaimo aavistaa, että asiat eivät olleet oikein. Ennen ahkeralle miehelle ei näyttänyt maistuvan mikään työ. Mitä hän yrittikin, siihen pian työnsä kesken jätti ja kädet selän takana käveli paikasta toiseen, vähäväliä heittäen levottoman silmäyksen järven selälle, niinkuin odottaisi sieltä jotakin tulevaksi.
»Ketä sinä sieltä vahtailet?» kysyi kerrankin vaimo.
»En ketään — ilman minä vain aikojani», vastasi mies.
Mutta itsekseen hän ajatteli:
— Ei kai ne nyt ennen pyhiä, kruununmiehet. Antavat toki joulurauhan… koirillekin.