Patruuna pysähtyi pidättääkseen lapsuutensa muistojen aiheuttamaa liikutusta.
»Isommaksi kasvettuani pääsin kyytipojaksi muutamaan majataloon. Piti lähteä matkaan yöllä ja päivällä, tuiskussa ja pakkasessa huonoissa riitineissä; siksipä onkin näiltä ajoilta ranteissani lähtemättömänä muistona reumatismi, joka tekee kirjoittamisen toisinaan hyvin vaikeaksi. Mutta matkustavilta herroilta oppii paljon kyytipoika, jolla on korvat kuulla. Kuskipukki oli minun ensimäinen koulupenkkini, jossa sain kuulla monta ja monenlaista opettajaa. Muutaman vuoden käytyäni tätä kuskipukkikoulua eräs matkustaja toimitti minut juoksupojaksi suureen kaupunkilaisliikkeeseen. Sain käydä jonkun verran oikeata koulua, pääsin puotipojaksi, ylenin konttoristiksi, siitä suuren puutavaraliikkeen johtomieheksi — ja nyt seison omilla jaloillani. Niin, hyvät herrat … Ja teille, herra Tikander — patruuna käänsi puheen ruotsiksi — kun nyt olemme kättä lyöden tehneet sopimuksen, annan yhden tärkeän neuvon: jos aiotte menestyä, nopeasti nousta tällä alalla, niin pistäkää niin sanottu omatunto taskuunne… Skål!»
»Skål!»
»Terveydeksi, herrastuomari!»
»Terveh!»
Tikander, joka tällä kertaa käytti konjakkia tavallista säästeliäämmin, siirtyi illemmalla viereiseen huoneeseen Anna-neidin ja Esterin seuraan. Tehtyään salaisia vertailuja neitosten kesken, johtui hänen mieleensä yö ja päivä: vaalea toinen ja toinen tumma. Esteri niinkuin metsän valkoinen ruusu, kaino, hiljainen, siniset silmät kuin valkeat terälehdet avoinna auringolle. Toinen, vieras neiti, kuin jalostettu puutarhan kukka, väkevät värit, huumaavat tuoksut, mustien silmien takana tumma tuntemattomuus.
»Kuinka neiti Parrula uskalsi lähteä sieltä suuren maailman elämästä tänne sydänmaan yksinäisyyteen, eikö peloittanut mahdollinen ikävä ja seuran puute?» kysyi Tikander.
»Kyllä se vähän peloitti, ja kyllä siinä vaaka kallistui puoleen ja toiseen, ennen kun lopullisen päätökseni tein», sanoi neiti.
»Oli varmaan hyvin painava syy, joka kykeni kallistamaan vaakalautasen lähtönne eduksi?»
»Oli — isä on niin yksin.»