»Niin minkä nähneen?»
»Kyöpelin tuo kertoi nähneensä.»
»Ne on niitä Matleenan kyöpeleitä. Milloinka se on sen nähnyt?»
»Nyt viime yönä — eli paremminkin siinä aamuhämärissä.»
»Missä se on sen nähnyt, kotonaanko vai jossain muualla?»
»Kotonaan. Mitäpähän lie Matleena pyörähtänyt nurkan taakse asialleen, ja siinä kun vähän kyykähtää, niin siihen liittoon pistähtää kyöpelikin saunan ovesta ulos… Oli tullut Matleenalle hyvin hapan lähtö, ja siunannut oli.»
»Jopa kai lähtö. Minkä se on ollut näköinen, ihmisenkö eli tuon muun eläimen?»
»Oli ollut näköjään koommin kuin vanha mies, mutta karvainen kuin pukki, ja selässä sillä oli ollut kontti olevinaan.»
»No sen arvaa, että karvainen. Minnekä se on sitten mennyt, vai siihenkö on hävinnyt saunan eteen, kun kuuli siunattavan?»
»Tänne se oli lähtenyt tulemaan hautuumaalle päin omia teitään.»