»Ne ole pahempi kun piru!… Kuinka hän uskaltta?» kysyi tuomari.
»Hän kuuluu tietävän ne ampiaisen sanat. Eikähän siinä oikeastaan sen kummempaa temppua ole, kunhan ei näytä ampiaiselle hampaitaan.»
»No mene koittaa», kehoitti tuomari.
Korpeis-Taavetti astui ovea kohti, huulet tiukasti yhteen puristettuina ja kasvoilla päättävä ilme. Mutta samassa kuului joukosta varoittava ääni:
»Taavetti, älähän mää!… Ei ne näet kaikki lentelijät ampiaisia oo.»
»No mite ne on?» kysyi tuomari.
»Se vanha kehno voipi itsensä yhdeksikin haahmoitella — vaikka valkeuden enkeliksi.»
Taavetti oli voitettu ja hän peräytyi kalveten takaisin.
Pidettiin uusi sotaneuvottelu, mutta mitään pätevää taistelusuunnitelmaa ei keksitty.
Vihdoin kuului joukosta pelastava ääni: