»Jumalist, jos sie tahot tulisii hiilii kiireelleis, niin mie puren hammast ja lupaan sul kolme — ja saat viel kaks orehtii ja hokmanryypyn kaupanpäällisiks.»
Sitä mukaa kuin kauppias korotti tarjouksiapa kasvoi Karstan silmissä hänen omankin tavaransa arvo. Kun hänen köyhänä miehenä ei kannattanut herkutella vehnäsillä eikä tällä kertaa sattunut olemaan muunkaan tavaran tarvetta hän lopulta ei suostunut ensinkään kauppoihin.
»Oot sie, räätäil, kummallinen mies. A mitä noil resuil sit luulet tienaavais», sanoi kauppias hiukan harmistuneena. »Hyväst nyt sit kuitenkin.»
»Halleluijaa.»
Vaatekäärön tultua otetuksi nurkasta esiin sanoi räätäli kauppiaan mentyä vaimolleen:
»Otahan, Maijastiina, ja ratko paraista ryysyistä päärmeet auki; huuhtaset sitten ja silität, niin ehkäpä noista vielä jotakin saa.»
Maijastiinan valikoitua ehjimmät alushousut ja -ratkottua kauluksen päärmettä jonkun verran auki, putosi sieltä hänen helmaansa kiinteäksi torveksi kierretty paperipala.
»Mikäs käämi sieltä päärmeen sisästä tipahti?» ihmetteli Maijastiina.
»Mikä käämi?» kysyi Karsta ja katsoi pöydän päästä silmälasiensa yli vaimoonsa.
»Tulehan katsomaan.»