"Niin sillä onkin", vakuuttaa Gyllenmarck hiljaisesti.
"Peuraniemellä sanottiin Kannanlahti-yhtiön metsäpäällikköä 'leivän isäksi', sanottiin, että hänellä oli valta laittaa nälkävuosi kolmeen kihlakuntaan, jos hän vain halusi. Ja hän oli sen kerran tehnytkin, kun työmiehet olivat alkaneet lakkoilla. Onko se totta?"
"Kyllä se on totta".
"Kuinka väestö voi sellaista kärsiä? Eivätkö nämä ole niitä Pohjolan ylpeitä, jäykkäniskaisia talonpoikia?"
Gyllenmarck kohautti olkapäitään.
"Tavallaan ylpeitä kylläkin", sanoi hän, "rentoja ainakin, niinkuin täällä sanotaan. Mutta heitä on petetty, eivätkä useimmat osaa säästää. Onhan täällä sentään rikkaitakin."
"Mutta on kauheata ehdoin tahdoin pettää …"
Gyllenmarck naurahti kuivasti.
"Ellei kruunulta saa halvalla, saa talonpojalta", virkahti hän.
Erik Wegener puraisi huultaan ja koetti salata punastumistaan.