"Onko hänellä minulle jotakin asiaa?" kysyi Gyllenmarck.
"Kaipa vissiin".
"No siinä tapauksessa hänen on selvintä tulla itse tänne toimittamaan asiansa ennen kello viittä, sillä silloin lähden virkamatkalle".
Miehen silmissä kuvastui vilpitön hämmästys ja pelko ja hän pyöritteli neuvottomana lakkiaan.
Hän tunsi sen miehen, jonka asialla hän oli: veipä hän nuo terveiset herralleen tai oli viemättä, oli hänen eropassinsa valmis. Gyllenmarckin vastaus oli isku vasten kasvoja sille miehelle, jonka sanaa hän tänne oli tuomassa, ja sille yhtiölle, jota tuo mies edusti. Vielä varmempi oli eropassi, jos Kannanlahti-yhtiön "Iso" näkisi hyväksi nöyrtyä ja seurata Gyllenmarckin toivomusta, sillä "Iso" ei koskaan unohtaisi, että sanantuoja oli nähnyt hänen nöyryytyksensä ja mahdollisesti kertoisi siitä muille.
"Eikö herra hosmestarin mitenkään passais seurata hosmestari
Stenperin pyyntöä?" kuului nyt melkein kuin rukous.
"Ei".
"Mutta hosmestari Stenper on vähän sairas. Muuten hän ei vaivaisi herra hosmestaria."
Gyllenmarck mietti. Jos hän lähtisi liikkeelle, niin tuo samainen mies luonnollisesti kertoisi ympäri kihlakuntaa, kuinka Kannanlahti-yhtiön "Iso" oli juoksuttanut kruunun metsäherraa niinkuin muitakin käskyläisiään.
"Jos asianlaita on kuten kerrotte, sopii metsänhoitaja Stenbergin kirjoittaa minulle asiansa tai toimituttaa se muuten. Minulla ei ole aikaa."