"Eikä sitä onnea tuottavaa kultamöhkälettä ole vielä löytynyt…"
Hän ryyppäsi pitkän kulauksen kylmää teetä selventääkseen kiiruhtavia ajatuksiaan.
"Kotona ne tietysti kysyvät, että missäs se sinun kullanpaljoutesi on.
Ei taida olla nyt enempää kuin ennenkään…"
Erkki Petkulan valtasi toivottomuus. Kun ei ole tähän asti löytynyt, niin ei taida löytyä vastakaan.
"Ja se Niittyvuopajan koivikko…"
Hän nousi ja katseli ympärilleen epätietoisena siitä, mitä tehdä. Äkkiä hän havahtui, rupesi kokoamaan vähiä tavaroitaan, kiinnitti kuokan laukun kielen alle, sälytti laukun selkäänsä ja vaskoolin kupeelleen ja painui ovesta ulos.
Ellei hän lähtisi, ei hän lähtisi viikkokausiin.
Ja sitten hän alkoi katkaista kymmenpeninkulmaista taivalta, joka erotti hänet kodistaan.
Hakekoot muut sen suuren kultamöhkäleen.
Kymmenen minuuttia.