Yhä lähemmäksi lakea he tulevat, kunnes heidän ympärillään on vain kivisoraa ja jättiläiskokoisia harmaakivimöhkäleitä.
Helle ei enää haittaa. Aurinko on mennyt pilven taakse, koko tunturi on ikäänkuin harmaaseen verhottu. Äskeiset synkät pilvet ovat melkein kohdalla.
Samassa välähtää ensimmäinen, kirkas salama, ja laukkumies peräytyy askeleen. Lapin rajuilma on tulossa.
"Pelkäätkö?" kysyi inspehtori nauraen ja kääntyi ympäri.
"En", vastaa pieni mies yksikantaan, jatkaen kulkuaan.
Jyrinä kuulostaa vielä tulevan etäältä, vaisuna, mutta kumeana ja uhkaavana.
Hetken kuluttua herra inspehtori kääntyy taas ympäri.
"Sinä et lainkaan näy osaavan ihailla luonnonvoimia, mies!" sanoo hän laukunkantajalle koettaen olla leikkisä. "Katseleppas hiukan ympärillesi!"
"Kyllä minä Herran ilman tunnen", vastaa pieni mies, keskeytymättä jatkaen kulkuaan.
Salamat risteilevät jo tiheään, tunturin rinne näytti olevan tulessa ja alati lähempää ja lähempää kuului jyrinä.