"Mitähän sillä oikein on mielessä", ajatteli Kalle hiihtäessään lähemmäksi, "ja lieneeköhän sillä aseita."
"Siin' on, maista! Ei tarvitse ainetta hävetä!"
Kalle veti pullon monien mutkien kautta poveltaan ja ojensi sen Lasselle. Mutta juuri kun Lasse oli maistamaisillaan, ottikin hän pullon huuliltaan ja antoi sen takaisin Kallelle.
"Otahan itse ensin — isäntä on vieraan veroinen."
"Se pelkää jotain", ajatteli Kalle ja otti pitkän, rehellisen ryypyn.
"Myrkkyäkö luulit olevan?" kysyi hän sitten, kun oli nähnyt Lassen ryyppäävän aikamoisen kulauksen.
Lasse tuli vähän hämilleen.
"Myrkkyä! Mitä vielä! Ajattelin vain, että isäntä on vieraan veroinen."
"Se on oikein ajateltu. Ota toinen naukku. Kyllä tämä ilma toisenkin täräyksen sietää."
"Sietää."