"Sinne käräjillekö sinä nyt…?" tiedusteli Kalle, saatuaan pullon takaisin.
"Sinnehän ne haastoivat."
"Puhuhan suusi puhtaaksi. Olen minäkin nähnyt yhtä ja toista, mutta eivätpä haastaneet minua."
Lasse loi Kalleen pitkän, kysyvän katseen, mutta Kalle katseli tiukasti eteensä.
"Vai eivät haastaneet", ihmetteli Lasse istuutuen lumiselle, kaatuneelle rungolle. "Taisivat pitää sinua liian hiljaisena ja umpimielisenä…"
"Tai tyhmänä, suoraan sanoen", keskeytti Kalle, istuutuen Lassen viereen.
Lasse hätkähti.
"Tyhmänä! Mitä vielä", vakuutti hän tarmokkaasti. "Ja sitten olit isännän kanssa hyvissä väleissä…"
"Sepä siinä taisikin olla. Mutta kun ei isäntäkään haastanut omaksi todistajakseen."
"Huonosti teki, mutta niinhän se on aina tehnyt…"