"Kai se arasteli tänne tulla", arveltiin ja katsottiin syrjäsilmällä
Kreetaa.
Kreeta puolestaan vilkuili Kallea, mutta Kalle katseli tiukasti ikkunasta ulos eikä puhunut halaistua sanaa.
* * * * *
Kun lumi jo alkoi sulaa, löydettiin Lasse Hiipijän ruumis vaaran juurelta ja vähän ylempänä tyhjä viinapullo. Silloin arvattiin, ettei hän ollut voinut olla toikkeroimatta humalassa matkallakaan, oli tietysti eksynyt porostaan ja paleltunut kuoliaaksi. Kirkkoherra puhui perin vakavia ja varoittavia sanoja niille harvoille, jotka olivat läsnä silloin, kun Lassen ruumis kätkettiin maahan, ottaen puhuvan esimerkin vainajasta.
"Kyllä siinäkin oli miestä", arvelivat ruumiintuojat Lassesta, palatessaan hautausmaalta.
"Ruveta nyt soikkarehtimaan päissään keskellä kiveliötä tulipalopakkasessa", jamasivat toiset, pudistaen halveksivasti päätään.
"Eivät siinä ole ruuvit lujalla."
"No eivät."
Keväämmällä sitten vihittiin Kalle ja Kreeta, ja asiantuntevat sanoivat, että kyllä se lapsi sittenkin taisi olla Kallen.
Jostakin tuntemattomasta syystä lahjoitti isäntä vastavihitylle pariskunnalle poromerkin, joka silloin käsitti nelisenkymmentä päätä.