"Se on Annalle osoitettu ja Annan täytyy se kuitata", vastasi hän.
"Niin sanoo asetus."
"Vai sanoo asetus niin", toisti Matti mietteissään. Sitten hän kääntyi
Annaan ja karjaisi:
"Joudu siitä vetelehtimästä. Ei kai sinua voida koko päivää odottaa."
"No kyllähän tässä ehditään", lohdutti postimies sävyisästi ja otti esille kuittauskirjansa.
* * * * *
Jos "Iso" hyväntahtoisuudessaan olisi tiennyt, mikä seuraus hänen kirjeellään tulisi olemaan, niin varmaan hän olisi toista tietä toimittanut sen asianomaiselle. Kun posti oli poistunut ja isä näki kirjeestä kolme sadanmarkan seteliä vedettävän esille, selvisi hänelle, ettei Anna ollut millään tavalla rahoja ansainnut, repi kirjeen häneltä pois ja yltyi pieksämään, kun Anna alkoi itkeä. Sinä iltana kuului Räiskön Matin pirtistä vain itkua ja kiroilua ja valitusta, ja sen jälkeen alkoi Anna yskiä verta.
Anna-raukka! Hän olisi vain toimittanut Antti-veljensä kirkonkylään lääkärille ja sitä varten pyytänyt yhtä noista suurista, komeista rahoista. Olisipahan saanut Antti edes hiukan katsella ympärilleen, ja sitä paitsi hän olisi kernaasti ostanut maitokamarin ikkunaan uutimet ja uuden vuodepeitteen. Mutta tätä ei hänen sallittu tehdä omilla rahoillaan.
Kaksi viikkoa sen jälkeen kuin posti oli pistäytynyt Räiskön Matin uutistalossa, kaatui Anna tuvan lattialle eikä enää kyennyt nousemaan. Silloin äiti päätteli, että Anna oli sairas, ja esitti isälle, että samalla kun tämä käypi viinannounnissa kirkolla, puhuisi asiasta herra tohtorin kanssa.
"Saattaahan tuosta puhua", arveli Räiskön Matti. "Etenkin kun se sillä joenperkkauksella sai rahaa, että on varaa hoitonsa maksaa. Vaikka joutavia se taitaa tuskitella."
Tietysti Räiskön Matti unohti käydä lääkärin luona, ja niin sai Anna virua tuvan loukossa, tietämättä edes syytä sairauteensa ja miten, voisi itseään hoitaa, jos olisi siihen tilaisuutta. Turhaan hän myös yritti päästä jalkeille. Joka kerran kun yritti, pettivät jalat ja hän lysähti siihen paikkaan. Lopuksi alkoivat vanhemmat melkein uskoa, että Annan sairaus ei ollut laiskuutta.