Mutta metsäherra ei matkoillaan koskaan poikkea Räiskön Matin uutistaloon.
Erakko.
Metsänhoitaja Carl Eneas Brovall, filosofian maisteri, löi nyrkkinsä pöytään niin että koko puustelli tuntui tärähtävän, pöydällä olevat lasit hypähtivät ja kissa, jonka Manta, taloudenhoitajatar, tietysti metsäherran kiusaksi oli hankkinut, nopeasti loikkasi työhuoneesta salin puolelle.
"Rakkautta!" huudahti hän ja veti suunsa ylenkatseelliseen, musertavaan hymyyn.
Koko hänen mielenrauhansa näytti menneen, hänen harmajat, verestävät silmänsä säkenöivät, ja hänen ohimosuonensa pullistuivat uhkaavasti.
"Rakkautta!" toisti hän vielä kerran murhaavan ivallisella äänenpainolla ja joi lasinsa pohjaan. "Älä sinä tule minulle puhumaan rakkaudesta tai — minä näytän sinulle rakkautta. Kyllä minä tiedän, mitä se on."
Sivumennen sanottu leikkipuhe oli saanut vastauksensa.
"Avustamaan" määrätty metsäkonduktööri Santeri Saarikoski, joka oli saanut ammattisivistyksensä Aleksanterin yliopistossa ja kuului siis vähän huonompaan rotuun kuin nuo tavallisesti hienosukuiset "evolaiset", loi esimieheensä vilpitöntä ihmettelyä ja hienoa pelkoa osoittavan katseen.
"En tiennyt, että setä tosiaankin…" aloitti hän.
Brovall teki torjuvan liikkeen kädellään. "Et tiennyt!" keskeytti hän. "Kaunista muistamattomuutta! Sinä et tule edistymään virkauralla, jos pysyt noin hatarapäisenä. — Kun keväällä tulit tänne, pidin sinulle pienen puheen. Muistatko sen?"