"Miksi en hae pois täältä, etelään, paremmille maille?" jatkoi Brovall enemmän itsekseen kuin toverilleen. "Ei huvita enää, vanhaa miestä. Viiteentoista vuoteen en ole käynyt edes Oulussakaan. Inhottaa koko kaupunki. Mennä sinne, olla pari päivää tukkihuutokaupassa tarkoituksella juoda koko vuoden säästö huutokaupan loputtua. Fy fan!"
Brovall teki inhoa osoittavan eleen kädellään ja täytti sitten oman ja toverinsa lasit.
"Olenko minä sinun mielestäsi auttamaton juoppo, sieni?"
Taaskin Santeri Saarikoski joutui sanattomaksi.
"Kuulitko, mitä kysyin?" kysyi Brovall uudelleen.
"Kuulin."
"No mikset suvaitse vastata?"
"Minä mietin."
Brovall huokasi ja loi nuorempaan toveriinsa tuskastuneen katseen.
"No mieti sitten", sanoi hän. "Se onkin lahja ihmisen, ett' ensin miettii mielessään, mittaa järjen miettehellä, kuten suuri Schiller sanoo. Mutta mitä tulee kysymykseen, onko metsänhoitaja ja filosofian maisteri Carl Eneas Brovall juoppo eli viinaan menevä, täytyy siihen kaiken järjen nimessä vastata kieltävästi. Jos hän kerran tai pari kuukaudessa ottaa pienen täräyksen, kuten kuluvalla hetkellä, itselleen virkistykseksi ja ylösrakennukseksi, annettakoon se hänelle anteeksi, erittäinkin kun hänellä on siihen psykologiset syynsä — huomaa se, virkaveli! — ja kun hän muuten on virkansa toimituksessa nuhteeton ja moitteeton."