Isäntä otti piipun suustaan ja vilkaisi moittivasti emäntää.
"Eihän sitä kukaan ole sanonut, että se mikään piika onkaan, eikä sellaiseksi tulekaan", sanoi hän vähän suutahtaneesti, "mutta kyllähän sen sivistys nyt sentään nollaa on vosmestarin rinnalla…. Ja vaikka olisi huonostikin käynyt, niin en minä sentään Elsaa samaan rääkkiin panisi kuin missä vallesmannin rouva on… e-en. Kyllä se on hyvin viisasta, että vosmestari ja Elsa vähän miettivät asiaa…"
"Kyllähän se asia jo tämän kesän kuluessa on mietitty", virkahti nuori mies hiljaisesti.
Emäntä purskahti helapää-nauruun.
"Johan minä olen Matille sitä koko kesän hokenut, kun olen teitä katsellut, että saa nähdä… Ja jo saikin…"
"Minä olen aikonut monta kertaa sanoa Elsalle, että pidähän käpäläsi erillään, ettet polta siipiäsi", virkahti isäntä, pistäen piipun taas hampaisiinsa.
"Ja minä olen sanonut", jatkoi emäntä, "että liian siivo vosmestari on varottavaksi. Enkö olekin, Matti?"
"Olethan tuota", murahti isäntä.
"Mutta minulla ei ole mitään muuta kuin virkani ja velkoja", lausui nuori mies hetken kuluttua.
Merkillistä, ettei isännällä ollut tänä yönä aikaa vetää yhtään kunnollista mietintö-sauhua, ennenkuin hänen taas täytyi ottaa piippu vakinaiselta paikaltaan.