— Pitäisi vähän kylältäkin tiedustella, sanoi hän, tehden puolikuppisen, olen niin vähän sinua seurannut.
Tähän ei Hilulla ollut mitään sanottavaa. Mutta aika kului ja kului.
— Kyllähän te minut tiedätte, yritti hän. - Ei ole koskaan tarvinnut…
— Ei ole tarvinnut, ei. Mutta jos taloon joudut, piru tiennee, vaikka tarvitsisikin. Joo, se on sillä tavalla, Kankkus-poika. Pitää olla kaukonäköinen. Tule huomenna.
— Ei passaa. Metsäherra sanoi, että tänään pitää.
— Sanoiko herra hosmestari ja paruuni…
— Kyllä se sanoi.
Erkkilän Juhanin vahvimpia puolia ei ollut erikoinen kunnioitus virkamiessäätyä kohtaan, mutta tämä metsäherra oli pitänyt itsensä niin kaukana ja korkealla, että se oli väkevästi vaikuttanut esimieheenkin. Hän ikäänkuin selveni ja koetti harkita, mitä metsäherra kiiruhtamisellaan tarkoitti. Lopuksi hän jo kysäisi:
— No mitäs herra hosmestari meinaa?
— Mitäs se, selvässä asiassa.