— Menen.
— Minä lähden sinun kanssasi.
Hilu katseli tyttöä epäillen ja miettiväisenä.
— Lähde nyt sitten, — päätti hän, — mutta sisälle et saa tulla.
— Miksen?
— Saattaa olla, ettei pehtoori hyvinkään siitä tykkäisi.
Hilemoonin ja Iinan iällä ei ole pitkä matka sanoista tekoihin. Minuuttia myöhemmin he jo kapaisevat paksuhiekkaista kujaa myöten isännöitsijän asuntoa kohden. Iinan ajatuksenjuoksu on vapautuneempi ja keveämpi, hän on muutenkin vanhempi ja kehittyneempi ja hän alkaa ajatuksissaan rakennella.
— Kyllä sinusta vainkin voi tulla jätkä, myöntää hän auliisti, - kunhan vain vähän kasvat ja miehistyt.
— Mutta ensin minä ansaitsen paljon rahaa, ettei kotona tule nuusaa sillä aikaa kuin olen joella.
— Niin. Ja sitten kun sinulla on jo tarpeeksi omaakin, niin sitten minä tulen sinulle.