— Totta kai sieltä jouluksi ehtii, — kuulee Juho kääntyessään äidin nyyhkytysten lomassa sanovan.
— … tiedä…
Isä on jo kokonaan selin, ja Peltoniemi katsoo lattiaa ja huokaisee.
Ihmiset puuhaavat ja tulee joulu, tulee juhlat, kirkonkellot soivat, ja Saranpään perintötila saa miniän. Eikö se ollutkin, että "kanna ristisi".