— Sopii ottaa siitä, — sanoo viimein äiti osoittaen kahvivehkeitä. —
Sinäkin Jussi.
Hiljainen kiitos kuuluu seinänviereltä. Juho ei hae istuinpaikkaa, noutaa kuitenkin viimeisenä kahvikuppinsa. Niin, tällaiseksi se meni nyt.
Isä on viimein juonut kahvinsa ja sivaltaa kerran leukaansa.
— Siell' on hevonen valjaissa, — sanoo hän viimein. — Antti tulee kyytiin.
Juho ei hievahda paikaltaan, luo pikaisen katseen huoneessa-olijoihin, mutta kääntää sen taas maahan ja laskee koneellisesti tyhjän kuppinsa kaapin päälle. Äiti pyyhkii silmiään ja nousee kaatamaan uutta.
— Olemme tässä Peltoniemen kanssa tuumanneet, — jatkaa isä, — että kun luvattua tuli, niin haettava on myös. Se on kerta kaikkiaan maailmassa sillä tavalla.
— Joo, — sanoo Peltoniemi seinän viereltä päätään nyökäyttäen. — Sillä tavalla se on ollut.
Peltoniemen emäntä puuskahtaa itkuun, ja äiti alkaa tuhuuttaa ja pyyhkii esiliinalla silmiään.
— Haet turkkisi heti, että ehdit yöjunaan, — sanoo isä ja katselee kiinteästi poispäin sekä nousee jotakin puuhatakseen.
Vaimot puuskahtelevat.