"Oikein ikävä täältä on lähteä", sanoo hän.
"Aika on sentään kulunut niin hyvin."
Uulalla ei ole mitään sanomista.
"Aika on kulunut niin hyvin", jatkaa tyttö ja naurahtaa sitten: "Myönnä pois, että sinunkin tulee ikävä!"
"Mikä ettei tulisi", tokaisee Uula karusti.
"Kas vaan, kun olet rehellinen. Mutta sillähän siitä pääset, kun tulet katsomaan."
"Ei kehtaa."
"Kyllä kehtaa. Ja hyvästi nyt! Näkemiin!" Hän tarttuu Uulan vastahakoiseen, tottumattomaan käteen ja puristaa sitä niin, että toisen kasvoille nousevat veret.
"Et sinä osaa kunnollisesti puristaa kättä-, naurahtaa hän taas ja tarttuu molemmin käsin Uulan käsiin.
"Näin sen pitää tapahtua", sanoo hän. "Ja muista nyt sitten."